Ilmakivääriammunta

Urheiluammunta on suosittu harrastus Suomessa. Usein suositellaan, että ampumaharrastus aloitetaan ilmakiväärillä. On suhteellisen helppoa opetella ampumaan ilma-aseilla. Siitä voi sitten halutessaan siirtyä ampumaan vaikkapa ruutiaseilla ja haulikolla. Ilmakivääriammunta on perinteinen suomalainen laji, jossa on aina kilpailtu. Ilmakiväärin ostajan on oltava täysi-ikäinen, mutta ilmakivääriin ei kuitenkaan tarvita aseen hallussapitolupaa. Ilmakiväärillä ammutaan seisaaltaan ja ammuttaessa etäisyys on 10 metriä. Lajin aloitus on helppoa, sillä lähes jokaisella paikkakunnalla on ampumaseura, johon voi liittyä. Ilmakivääriammunnassa miehet ja naiset kilpailevat eri sarjoissa. Vuoden 1984 kesäkisoissa Los Angelesissa miehillä ja naisilla oli ensimmäistä kertaa eri sarja.

Ampumaharrastus osaksi arkea

Tämä harrastus vaatii aikaa ja jatkuvaa harjoittelua. Siihen on helppo jäädä myös koukkuun. Harrastajan päämääränä voi olla erilaisissa ammuntakilpailuissa käyminen. Joillekin harrastajille saattaa kuitenkin riittää oman henkilökohtaisen ennätyksensä parantaminen. Omaa asetta ei välttämättä tarvitse heti kiiruhtaa ostamaan, sillä usein ampumaseuroilla on aseita, joilla ampumaharrastuksen voi aloittaa. Sitten kun on jo vähän tuntumaa ilmakiväärillä ampumiseen, on helpompi hankkia oma ase. Jotta aikaa jäisi harrastamiseen, kannattaa yrittää helpottaa omaa elämäänsä muulla tavalla. Elämä helpottuu esimerkiksi kun tilaa lapsille lelut suoraan verkosta jouluksi tai tilaa netistä ruokakassin, jonka voi vain hakea kaupasta. Arkeaan pystyy tarvittaessa helpottamaan monella muullakin tavalla. On vain löydettävä itselle ja perheelleen sopivin tapa. Ampumaharrastuksen aloittamisessa ei ole ikärajoja tai erityisvaatimuksia. Harrastuksen voi aloittaa silloin, kun se itsestä tuntuu oikealta. Tästä hyvänä esimerkkinä on Juha Hirvi, joka aloitti ampumaharrastuksen vasta aikuisiällä. Siitä huolimatta hän ylsi olympiamitaleille saavuttaessaan hopeaa Sydneyn olympiakisoissa vuonna 2000. Hän edusti Kotkan ampumaseuraa ja hänen pääsääntöiset kilpailulajinsa olivat ilmakivääri- sekä pienoiskiväärilajit. Hän on toiminut kiväärilajeissa Suomen Ampumaurheiluliiton päävalmentajana vuodesta 2009.

Boy happily (and safely) shoots a bb gun at camp.

Ilmakivääriammunta on haastavaa ja mielenkiintoista

Ilmakivääriammunta on haastavaa. Juuri lajin haasteellisuus tekee siitä niin suositun ja mielenkiintoisen. Ampumaradalla pitää pystyä kokoamaan ajatuksensa ja keskittyä juuri sillä hetkellä käsillä olevaan rataan. Samalla tämä on hyvä keino rentoutua ja unohtaa arjen vaatimukset, joten ammuntaharrastus on hyvää vastapainoa toimistotyölle. Ammunta on hyvä tapa harjoittaa muun muassa omaa keskittymiskykyään. Tässä lajissa hyvä tasapaino ja kehonhallinta ovat yhtä tärkeitä kuin rautainen keskittymiskykykin. Ampumisharrastus on pitkäjänteistä ja tuloksia saavutetaan kovalla työllä. Se on myös tavoitteellista ja siinä on tärkeä asettaa omia päämääriä, joita sitten realistisesti koetetaan saavuttaa. Sitä voi harrastaa myös ihan siinä mielessä, että haluaa vaikkapa kilpailla oman ampumaseuran tutussa kaveriporukassa. Siitä voi tehdä myös koko perheen mukavan harrastuksen, jossa yhdessäolon lisäksi panostetaan itsensä kehittämiseen. Lasten ja nuorten on usein hyvä aloittaa tämä harrastus ampumaseuran ampumakoulussa, jotta turvallinen aseen käsittely tulee rutiiniksi. On myös tärkeää hankkia omat kuulosuojaimet aloittaessaan tämän harrastuksen. Vaikka ilma-aseiden laukaisuäänet ovat melko vaimeita, rasittavat toistuvat laukaukset kuitenkin korvia.

Leave a Reply

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *